Uusimmat blogissa!

Jouluiset sienileipäterveiset

Kun jouluaikaan ollaan oltu tarpeeksi kauan samojen naamojen kanssa neljän seinän sisällä, lähdetään vierailuille mummolaan, kummilaan tai naapuriin.

Joulukonvehtien tahmentama ajatus kulkee jotakuinkin tällaista rataa: ”Siellä on varmasti jo ainakin amaryllis ja hyasintti – viedään me tulppaaneja!”. No, seitsemännen tulppaanikimpun jälkeen mummoa saattaa jo tympäistä…

ruisleipa

Joten yllätäppä tällä kertaa viemällä joulukukkien sijaan erilainen tuliainen: jouluinen sienileipä nättiin rusettiin käärittynä, sievästi koriin laitettuna, kyljessään sienisalaattia pienessä, keraamisessa kupissa.

Kyllä ei ole vastaanottajalla suu mutrussa!

Voiko olla helpompaa leipoa!

Kostean, mukavan tumman sienileivän leipomista ei tarvitse jättää viime tippaan muussa joulutohinassa. Leivät voi valmistaa hyvissä ajoin ennen joulua. Pari viikkoa muhiessaan tämä leipä vain paranee!

Ohje on tosi helppo, ei vaivaamista vaan löysä taikina suoraan voideltuun vuokaan. Siinä jää mukavasti enemmän aikaa vaikka torttujen näpertelylle.

Leivän paisto-ohje on suunnattu kiertoilmauunille, mutta tokihan käy myös tavallinen tai leivinuuni. Jokainen tuntee oman uuninsa, ja paiston aikaan leipiä kannattaa tietenkin tarkkailla.

Sienimiehen perinteiset joulupöytään

Sienileivän lisäksi Sienimiehen bravuurit joulupöytään ovat aiemmissa ”plokeissa” julkaistuista resepteistä äsken mainittu sienisalaatti ja tietenkin etikkarouskut, joista joulun alla jalostetaan joulunpunainen, karpaloinen versio. Kyllä ne on kinkulle ja kalalle hyviä kavereita!

Sienimies toivottelee rempseää joulua kaikille sienten ystäville ja muillekin!

Sienimies suosittelee:
Jouluinen sienileipä
Etikkarouskut
Pikkujouluherkkuja sienistä
Rokuan perinteinen Joulu

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria: Blogi
05 Jou

Oraakkelin kootut selitykset

Tuolla huhtikuun plokissa uskalsin ennustella tulevan kesän sienisatoa, ja nyt olisi aika äimistellä mitä tulikaan sanottua.

No heti alussa tuo korvasienisadon ennustaminen meni aivan keturalleen. Oli paras sato miesmuistiin, ja korvasieniä tuli ovista ja ikkunoista. Nytpä tiiätte miksi Sienimies ei paljon ennustele. Mutta ennustuksen pieleen meneminenhän oli vain positiivinen yllätys sadon suhteen.

paisti

Kuvan marjat eivät liity tapaukseen. Sienimies käyttää linnun kanssa tänä syksynä jaloa pihlajanmarjahilloa.

Osa ennustuksesta tulkitaan voitoksi

Haperoita ja kehnäsieniä oli valtavasti. Säätiedotusta lukuun ottamatta ennustus osui niiden osalta kohdalleen. Tulkitsen siis tämän itselleni voitoksi.

Kangasrouskujen sato oli myöhäinen, haaparouskujen sato niukka ja karvarouskun osalta normaalia parempi. Eli tässä kohdassa ennustus piti aika pitkälle paikkansa, ei tartte ihan hirveästi hävetä.

Tateista tulikin, kuten ennustelin, niin aivan julmetun hyvä sato. Hyvälaatuisia ja toukattomia olivat, ja herkkutattikausikin oli verraton vaikka lyhyt.

Lampaankäävän ja vaaleaorakkaiden kohdalla runollisuus näköjään kannatti. Niitä tuli enemmän kuin koskaan, ja niissä oli erinomainen, toukaton laatu.

Suppilovahveroita lumilapion kanssa

Suppilovahverosato on Etelä-Suomessa vielä ajankohtainen, mutta täällä pohjoisemmassa jo mennyttä kesää. Sato jäi pohjoisessa – ja jää etelässäkin – paljon huonommaksi kuin viime vuonna. Mutta niiden vähäisten laatu on ollut hyvä ja ovat olleet oikein sieviä pieniä sieniä.

Jos olisi keväällä ollut rahaa, niin en olisi veikannut oman ennustuksen puolesta. Mutta nyt on Sienimiehellä leveä hymy! Yhteenvetona voisin todeta, että 75 % tästä ennustuksesta toteutui, joten taidanpa tämän sieniuran sijaan pestautua Astral TV -ohjelmaan.

Raportin ja sienikauden päätteeksi

Päätän siis raporttini Rokualta tällä kertaa tähän, ja laitan reseptiksi lintupaistin jalon pihlajanmarjahillon kera. Tässä ruoassa toteutuu suppilovahveroiden ja pihlajanmarjojen syvä liitto. Kannattaa maustaa muutoin varovasti, jotta riistan ja sienten maku tulee esiin.

Tätä syödessä hymysuin voikin todeta sienikauden olevan tätä syksyltä ohitse. Sienimiehen hymy pysyy kuitenkin leveänä: kuuden kuukauden päästähän saa taas korvasieniä!

Sienimies suosittelee:
Lintupaisti ja jalo pihlajanmarjahillo
Rokuan riemukkaat pikkujoulut

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Kategoria: Blogi
07 Mar

Kosteikkovahvero, sienimaailman diskofriikki

Vuosi sitten taisin plokissa mainita kanttarellin eli keltavahveron olevan metsän kuningatar, mutta silti sanoisin, että vahveroitten kaunein sieni on kosteikkovahvero. Jos suppilovahvero on hankala löytää, niin kosteikkovahvero on melkein mahdoton. Etsiskellessä muita sieniä sitä saattaa löytää vahingossa.

Nöyrillä mielin kun menee metsässä takaperin ja kumartelee, niin saattaa nähdä oransseja pitkiä sääriä. Silloin kannattaa pysähtyä paikoilleen, siinä sitä on puolen metrin päässä nenästä, kosteikkovahveroa.

artisokkakeitto

Pölläytä pöheikköä sienikepillä

Kosteikkovahvero on melkein suppilovahveron näköinen, mutta lakin reuna on röpelöisempi ja jalka on aivan kirkkaan oranssi. Ihan tulee mieleen 1980-luku ja aina tyylikkäät neonvärit, se ehkä kuvaa väriä parhaiten. Se on sellainen sienimaailman diskofriikki!

Nimensä mukaisesti kosteikkovahvero viihtyy kosteikoissa, rämeiden reunamilla, jokien varsilla, metsätraktoreiden jättämissä painaumissa ja puoliksi maatuneiden ruskeiden lehtikasojen joukossa. Kannattaa olla mukana vaikka sellanen sienikeppi, jolla vähän pölläyttää pöheikköjä, niin sieltä se saattaa tämä ihmeellisen värinen sieni löytyä.

Kekrin herkkuna hammaslääkärin unelma

Kosteikkovahveron maku on makeampi kuin suppilovahverossa, joka sekin on juuri tämän hetken sieni. Kauppasienenä kosteikkovahveroa saa poimia suppilovahveron sekaan, mutta minä pitäisin sienen hienon värinsä takia erillään ja yllättäisin ruokailijat käyttämällä sitä koristeena.

Nyt kun kekrinä mässäillään uuden sadon herkuilla, niin kaivetaan kasvimaalta maa-artisokkaa, tehhään siitä hieno alkukeitto ja käytetään kosteikkovahveroa siinä keiton päällä. Pääruoaksi tietenkin syksyyn kuuluva riistapata, johon upotetaan joukkoon niinkin erikoinen sieni kuin hallavahakas tai rusko-orakas – niiden puutteessa toki suppilovahverokin käy.

Jälkiruoaksi herkutellaan jäisillä karpaloilla kuuman kinuskikastikkeen kera, mikä on oikea hammaslääkärin unelma. Siinä on ihmisillä mukavannäköisiä ilmeitä tätä jälkiruokaa nauttiessa! Jos joukossa on hammaslääkäri, niin se kerkiää siinä irvistelyn aikana melkein tarkistamaan onko hampaissa reikiä.

Sienimies suosittelee:
Kekrin ajan herkkumenu: Maa-artisokkakeitto paistettujen kosteikkovahveroiden kera, Syksyinen riistapata hallavahakkailla ja Jääkarpalot kuumalla kinuskikastikkeella

Avainsanat: ,
Kategoria: Blogi
10 Lok

Mikä mahtava tattisato!

Hyvänen aika että tatteja on nyt joka paikassa! Tällainen tattisato on nähty viimeksi 4–5 vuotta sitten. Nämä Kainuun ja Rokuan jäkäläkankaat ne vasta ovat sienestäjän paratiisi! Ja uutiskynnyksiä on tällä viikolla ylitetty tateilla ihan ympäri Suomen.

Pitkän kuivan kauden jälkeen reilut sateet ja ilmojen viileneminen tekivät rihmastoille hyvää, siinäpä yksi syy iloon. Ja oijoi, miten mahtavan laatuisia ja toukattomia saaliit ovat olleet!

voitatti2

Kuvassa voitatti

Männynherkkutatteja on mielin määrin, se on tattien ykkönen. Kangastattejakin on oikein mukavasti, huomattavasti enemmän kuin aiempina hyvinä tattivuosina. Punikkitateista on saatavilla mahtava sato. Jopa lehtikuusentatteja on löytynyt.

Kyllä ei ole Sienimiehellä otsa rutussa niin kuin sillä Mielensäpahoittajalla, josta ne elokuvaakin pukkaavat!

Kolme kovaa viikonloppua

Kolme kovaa viikonloppua juoksuttavat tatinhimoisia. Yksi on takana, mahtisato tulevana viikonloppuna, ja senkin jälkeisenä pyhänä tatteja löytyy runsaasti. Eikä se sato siihen lopu – ei siis kannata huolestua, jos ei aiemmin metsään kerkiä. Mutta pääsato kerätään nyt.

Sienimies aina välillä kyselee, kiusallaan tai uteliaisuuttaan, että mistäs poimit. Vastaus on yleensä hyvin pitkä tuijotus ja käsien laaja kaari: ”Tuolta”. No, ihan huoletta voitte minulle hyvät tattipaikat paljastaa. Sienimies käypi vaikka ensin pelottelemassa karhut pois, niin uskaltaa muut sitten paremmin mennä, eikös?

Kultainen voitatti herkistää

Kauneimpia tatteja, mitä Sienimiehen mielestä on olemassa, on voitatti. On se niin hienon värinen ja mahdottoman hyvän makuinen!

Voitatin erottaa parhaiten muista tateista lakin alle piiloutuneesta, kauniin voinkultaisesta väristä. Lakista nyljetään ruskea pintakelmu pois, ja loppusieni puhdistetaan ja paloitellaan vaikka suoraan pannulle. Tämä se on oikea retkeilijän eväs!

Voitatit kannattaa hyödyntää nuorina ja pieninä, sillä vanhempi sieni kerää helposti toukkia. Reseptiksi rysäytetään tällä kertaa hieno voitattikastike, joka kannattaa nauttia tuoreen, voissa paistetun ahven-, kuha- tai haukifileen kanssa. Kasvimaalta voit napata seuraksi pieniä parsakaalinnuppuja tai uuden sadon perunoita. Tätä hurmaa nauttiessasi voit miettiä sienten ja uusien perunoiden syvintä olemusta. Siinä ollaan jo äärimmäisyyksien ääressä!

Jos et jaksa kokkailla, niin valmiiseen pöytään pääsee Rokua health & spa:ssa, jossa tatteja hyödynnetään à la carte -listalla ja esimerkiksi pienemmän ryhmän Kotamenyyssä.

Sienimies suosittelee:
Rokua health & spa:n à la carte: Savuporo-herkkutattikeitto
Hieno voitattikastike kalalle

Avainsanat: , , , , , , , ,
Kategoria: Blogi
03 Syy

Elokuun erikoiset

Ennen Sienimiehen unelmaa eli rousku- ja tattiaikaa tutustutaan elokuun erikoisuuksiin: mesisieniin, kuusilahokkaan ja koivunkantosieneen, joista viimeisen kanssa on tässä ”plokissa” myöhemmin muutama varoituksen sana.

Nämä lahottajasienet eli itse asiassa metsien tuholaiset ovat oikein herkullisia ruokasieniä ja käteviä käyttää. Ne ovat niin ohutmaltoisia ja nopeita valmistaa, ettei niistä oikein ehdi ruokaakaan laittaa ennen kuin ne on jo syöty.

kuusilahokka

Kuvassa kuusilahokka

Kaikki nämä kolme sientä kasvavat ryppäinä puiden kannoilla tai lahoamassa olevilla ja elävienkin puiden rungoilla. Lahottajista käytetään vain lakit, niiden varret on sitkeitä. Kun havaitset oikein hyvän ryppään, niin ota vaan parhaat. Siellä on varmasti mistä valkata.

Ohutmaltoisuutensa ansiosta nämä sienet sopivat erityisen hyvin vokkiruokiin pikaisesti paistettuina. Myös kirkkaat kasviskeitot ja japanilais- tai kiinalaistyyliset keitot ovat oikein hyviä loppusijoituskohteita näille sienille.

Mesisienet syö metsät – syödään me sitten mesisienet

Mesisienistä yleisimpiä ovat pohjanmesisieni ja nuijamesisieni, joista pohjanmesisieni on tavallisin ja runsain. Mesisientä löytyy melko helposti rehevämmiltä alueilta, yleisemmin lehtimetsistä. Mesisieni syö metsiä ihan harmiksi asti, joten syödään me puolestaan urakalla mesisieniä! Mesisieni on hyvä ryöpätä eli keittää nopeasti ennen ruuaksi laittamista, jotta varsinkin isommissa lakeissa oleva lievä metallinen maku häipyy.

Kuusilahokka on myös miellyttävän makuinen ja se tuo mukavaa vaihtelua suppilovahveroille. Niitä kun löytyy metsistä samoihin aikoihin, myöhäisestä syksystä pakkasiin. Ja nimensä mukaisesti kuusen kannoilta, vaikka poikkeuksiakin löytyy.

Älä sekoita koivunkantosientä myrkkynääpikkään

Koivunkantosienen kohdalla pitää muistaa: sen voi helposti sekoittaa hyvin myrkylliseen myrkkynääpikkään, joten älä syö, jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta sienestä. Jos oikein himottaa maistaa, niin vie sienet jalkoineen asiantuntijalle, joka osaa tarkistaa oikeat tuntomerkit.

Sienimiehellekin puskee kyynel silmään, kun näkee oikein hyvän sieniryppään ja miettii, jäisikö tutkimaan tarkempaan, onko kyseessä koivunkantosieni vai myrkkynääpikkä. Yleensä jatkan matkaa nyyhkien. Hyvän mesisienipaikan löytyessä pystyn kyllä pyyhkimään kyyneleet.

Tällä kertaa unohdetaan kermat ja tarjoillaan vähän kevyempiä reseptejä, kuten Mesisienipastaa italialaisittain ja Kuusilahokkacreppejä muurinpohjapannulla. Jaksaa sitten kevyin jaloin vaikka Rokualla tanssata! Jätetään se koivunkantosieni syömättä kun on se myrkkynääpikkävaara, jookos?

P.S. Pari sanaa rouskuista

Rouskuja ei vielä juurikaan ole Rokuan korkeuksilta löytynyt, mutta Sienimies ei vielä mene paniikkiin. Kunhan tässä viilenee ja alkaa sadella, niin muutaman viikon päästä ollaan ihan rouskujen normaalissa aikataulussa.

Sienimies suosittelee:
Mesisienipasta italialaisittain
Kuusilahokkacrepit muurinpohjapannulla
Rokua health & spa tapahtumat ja tanssit

 

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria: Blogi
08 Elo

Villiinnytään vaaleaorakkaista ja kesähäistä

Heinäkuun suosituinta sientä eli kanttarellia Sienimies käsitteli plokissa viime vuonna, joten villiinnytäänpäs tänä kesänä vaaleaorakkaasta. Otetaan mukaan myös vähän kesähäiden huumaa, ja laitetaan hääbuffetti koreaksi sekä sulhaset nöyriksi sienillä!

sienipiiras

Lupauksia antava pettymyksen sieni

Vaaleaorakasta voi sanoa pettymyksen sieneksi. Innoissaan haahuilet hämärässä kuusikossa, näet lupaavasti hohtavan keltaisen pilkun ja sen kaverin, vesi jo herahtaa kielelle kanttarellimuhennosta ajatellessa…sitten käännät sienen toisinpäin, ja helttojen tilalla olevat pehmoiset piikit paljastavatkin sienen vaaleaorakkaaksi.

Pessimisteille tämä saattaisi olla pettymys, mutta ajatteleppa asia näin päin: löytö on lupauksia antava. Kanttarellit viihtyvät samoissa piireissä, synkissä kuusikoissa ja tuoreissa sekametsissä, joten kannattaa laittaa silimät päähän ja katella hyvin tarkkaan ympärilleen. Sinne ne vaaleaorakkaat sujahtavat kanttarellien sekaan, ja niiden kanssa ne kannattaa melkein ruoaksikin valmistaa. Saapi enemmän lisuketta uuden potun viereen. Myöhemmin syksyllä kannattaa samoihin maastoihin palata suppilovahveroiden toivossa.

Vaaleaorakasta voi sekoittaa hyvin myös muiden kesän sienten, vaikka haperoiden joukkoon. Jos haluat makustella sientä yksinään, niin hyvä niinkin tulee. Sieni on hienon makuinen, useimmiten toukaton ja helppo valmistaa. Sinne vaan suoraan metsästä paloina kuumaan pannuun, enimmät mehut pois, voita ja sipulia joukkoon, ja isolla lusikalla ääntä kohti uusien perunoiden kanssa.

Modernin morsiamen mantra: Ei sieniä, ei sormusta

Sienimiehen kesähän kestää marraskuulle asti, vaikka sanotaankin, että heinäkuu on kesähäiden aikaa. Sienimiehen ehdotukset naposteltaviksi ja salaattipöytään tekevät suomalaisille, häätarjoiluista usein unohdetuille sienille kunniaa.

Nykyhäissä tarjoilisin melkeinpä vain kylmiä ruokia, mutta jos lihapataa tai karjalanpaistia haluaa, niin kyllähän sienet sinnekin mukavasti solahtavat. Kakun täytteestä jätetään kuitenkin sienet pois. Kakun päällehän voi pistää muovisen hääparin tilalle vaikka kaksi tattia rinnakkain! Vielä parempi, jos löytää vielä sellaiset mukavat, toisiinsa kietoutuneet yksilöt.

Moderni ja samaan aikaan perinteitä kunnioittava morsian voi sanoa sulholle: Ei sieniä – ei sormusta. Siinä saisi vähän sulhoon vipinää tarjoilujen järjestämisen suhteen. Pysyypä jaloista pois, kun päivät metsässä rämpii sienten perässä.

Saadusta saaliista tai suunnitelmallisesti jo edellisenä kesänä säilötyistä sienistä – äärimmäisissä hätätapauksissa myös kaupan valmiista tarjonnasta – voi sitten valmistaa buffetiin sormin syötäviä sienipiiraita, mukavan rapsakoita tattikanapee-suolapaloja, salaattipöydän kuningasta eli sienisalaattia rouskuista, hieman toisenlaista sienisalaattia eli marinoitua juures-sienisalaattia, sekä sienillä kruunattua kreikkalaista kanasalaattia.

Kylläpä ovat hääväen vatsat ja morsian tyytyväisiä!

Sienimies suosittelee: hääpaikaksi Rokua health & spa

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,
Kategoria: Blogi
04 Hei

Haperoita sienihimoisille

Korvasienten ja muiden sienten sadon väliin jääpi pikkuinen aukko, jonka oikein sienenhimoiset voivat täyttää haperoilla. Haperoita on useampia satoja lajeja, joista punertavia on noin 50. Melekonen määrä siis, ja sen takia varmaan ne on jääneet välikauden sieniksi, joita ei oikein arvosteta, kun odotellaan kanttarelleja ja rouskuja.

Lähde: Wikimedia commons

Lähde: Wikimedia commons

Kaikki haperot on syötäviä, mutta niitä on hyviä, oikein hyviä ja kitkeriä. Mikään hapero ei ole myrkyllinen, mutta kitkerät jätä metsään. Hyviä ruoaksi ovat esimerkiksi isohapero, viinihapero, palterohapero, kangashapero ja koivuhapero, joista tuossa kuvassa oleva viinihapero on värin perusteella helpoin tunnistaa. Jos haluaa haperoekspertiksi, niin kannattaa mennä sienikurssille, jossa opetetaan haperoiden tunnistamista.

Maista metsässä ja karsi kitkerät

Haperot tunnistaa heltoista ja siitä, että malto tummuu kun sienen lohkaisee. Sienimiehen paras vinkki on: maista haperoa metsässä. Jos se on kitkerä, sylykäse pois ja jätä siihen, ota pullosta vesihörppy, ja maista seuraavaa eri näköistä haperoa. Mitä pienempi sieni ja kirkkaampi väri, sitä kitkerämpi hapero. Haaleamman väriset ja isot on melko varmasti mietoja ja hyviä.

Ilakoi haperoiden väreillä

Haperoissa kannattaa käyttää hyödyksi hienoja värejä ja ilakoida niillä vaikka salaatin seassa. Älä siis piperrä sientä silpuksi vaan tarjoile reiluina palasina, suoraan metsästä pannun kautta, vähän suolaa ja pippuria ja yrttejä ja sepä oli siinä. Kuukauden reseptinä Sienimies tarjoilee haperot kanan kanssa. Miedolle lihalle mieto sieni, siinähän se istuu kuin isä äitin sylissä! Salaateista tykkääjille toinen oiva resepti ja hauskannäköinen ruoka on haperoilla väritetty Nizzan salaatti.

Muutoin haperot maistuvat sellaisenaan vaikka muiden metsäsienten joukossa, lihapullataikinassa ja lisukkeena, ja voi niitä säilöäkin öljyyn tai etikkaan kevyen ryöppäyksen jälkeen.

Pari sanaa huhtasienistä

Huhtasieniä käsittelin viimekeväisessä plokissa. Sieltä voi lukea tästä hienohelmasta ja lisäinformaatiota sienitietoudesta. Huhtasienipuolella on ollut melko hiljasta, mutta jos tulee vastaan, niin ilmotteleppa Sienimiehelle. Voipi olla että niitä on vasta tulossa. Siellähän ne saattavat puutarhoissa lymyillä, ruohonleikkuujätteen seassa.

Huhtasienestä saa helteiden alkaessa sellaisen eteläeurooppalaistyylisen herkun, että kun valmistaessa laulaa italialaista oopperaa, niin ruokailuvaiheessa se on sinnikäs emäntä tai isäntä, joka pystyy vastustamaan hyvän punaviinin korkin narahdusta. Pistetäänpä resepti tuonne reseptiosioon ja toivotellaan maukkaita hetkiä!

Sienimies suosittelee:
Rokua à la carte: Alkupaloja rokualaisittain, sisältäen metsäsienisalaattia
Kanafileetä ja haperoita
Haperoilla väritetty Nizzan salaatti
Huhtasieniä eteläeurooppalaisittain

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria: Blogi
06 Kes

Malja valmistuville – ja sieniä juhlaväelle

Äidit, veteraanit ja J.V. Snellman on nyt juhlittu. Kuun vaihteessa ovat vuorossa nuoret ja varttuneemmatkin maan toivot: ammattiin valmistuvat ja ylioppilaat.

Sienimies lähestyy tätä teemaa kahdelta suunnalta: pienen valmistujaisjuhlan menyyllä perheen kesken ja isomman porukan noutopöydällä. Ihan kaikenkattavaa notkuvaa noutopöytää ei Sienimies kuitenkaan laadi, vaan annanpa muutamia vinkkejä, millaista vaihtelua buffetiin voisi tuoda ajankohtaisilla sienillä, korvasienillä ja huhtasienillä.

parmankinkku

Ahventa ja korvasieniä valmistujaismenyyssä

Jos valmistuvaa juhlitaan pienemmällä porukalla, on aikaa laatia ihan kokonainen menyy alkuruoasta jälkiruokaan. Alkuruoaksi Sienimies valmistaisi tuorejuusto- ja sienitäytteiset parmankinkkurullat parsan kera. Alkuruoka tarjoillaan kylmänä, joten täytteen voi valmistaa ja parsatkin keittää valmiiksi vaikka edellisenä päivänä. Sitten ei tarvitse kuin rullaati rullailla juhlapäivän aamuna!

Pääruokaa varten otetaan onki, vaikka jo edellisenä päivänä etteivät muut juhlien järjestelijät vallan hermostu, ja käydään kalastelemassa pulleita ahvenia. Ne ovat justiinsa nyt ajankohtaisia kaloja. Ahvenet paistetaan rapeiksi ja tarjoillaan ihan pikkuruisten, ryöpättyjen korvasienten ja tilli-sitruunavoinokareen kera.

Jälkiruoaksi kaupasta mansikkarasia ja niistä mansikkakakku mummon reseptillä, ja muuta ei tarvitakaan. Juomaksi käy läpi koko aterian prosecco, pirskahteleva valkoviini.

Sieniä myös noutopöytään

Noutopöytään Sienimies vinkkaa selaamaan tästä ”plokista” löytyviä reseptejä ja soveltamaan niistä mukavia pikkunaposteltavia. Erityisesti noutopöytään sopii korvasienipiirakka pieninä 3 x 3 cm:n annospaloina, pikkuruiset sienibruchetat ja vaikkapa sieni-tuorejuustotäytteiset tuulihatut. Tuulihatut ovat haasteellisia leivottavia, mutta turhan ressin välttämiseksi voi mennä helpomman kautta ja ostaa niitä valmiina hyvin varustellusta ruokakaupasta. Kannattaa muuten kysäistä vaikka paikallisesta leipomostakin. Tuulihatut noutopöytään voi hyvin täyttää vaikka samalla täytteellä, kuin valmistujaismenyyn parmankinkkurullat.

Ensi viikolla korvasienisato räjähtää

Edellisessä plokissa Sienimies haisteli jo vähän tulevan kesän sienisatoa. Ensimmäiset korvasienet keräsin ja maistelin tuossa pari viikkoa sitten. Oikein hyviä olivat!

Tämä kansalaisia muutaman viikon riivannut kylmä sadekausi on kyllä ollut minulle mieleen. Se on tehnyt sienirihmastoille oikein hyvää. Uskallanpa sanoa, että tulevan viikonlopun lämpöisten kelien jälkeen korvasienten sato räjähtää. Niin että kumpparit jalkaan ja metsätyömaille jäljittämään näitä ruttuisia kavereita!  Kun keräät sieniä, niin leikkaa aina kunnolla hiekkaista jalkaa pois. Älä missään nimessä revi korvasientä maasta ja kippaa sitä sitten nurinpäin. Silloin valuu kaikki hiekat sienen poimuihin, ja se ei tunnu kovin mukavalta hampaissa.

Senhän kaikki jo muistavat, että korvasieni on käsittelemättömänä hengenvaarallinen, mutta oikein käsiteltynä herkku. Eli oikeanlaista ennakkokäsittelyä ei saa missään nimessä unohtaa! Kurkkaapa se ryöppäysohje vaikka Sienitietoudesta ja muita vinkkejä tästä korvasieniä käsitelleestä kirjoituksesta.

Sienimies suosittelee:
Ylioppilaan ja ammattilaisen juhlamenyy

Noutopöytään:
Sienipiiras, jossa sienet voi korvata näin keväällä korvasienillä ja juuston fetajuustolla
Haperobruchetta, jossa sieneksi käy hyvinkin korvasienet ja huhtasienet näin keväällä – tai mikä vaan edellisen sadon sieni, jos sattuu vielä pakkasesta löytymään.

Kysäiseppä myös Rokua health & spa:sta, josko siellä kohtapuolin olisi korvasieniä tarjolla!

 

Avainsanat: ,
Kategoria: Blogi
15 Tou

Tulevan kesän sieniennuste

Siitepölyennusteita pukkaa telkkarista, joten Sienimies astuu heikoille kevätjäille ja ennustelee uskaliaasti tulevan kauden sienisatoa. Tällä ennustuksella ei sitten ole minkäänlaista takuuta, vaan vastuu on täysin lukijan.

Kevään korvasienisadon veikkaisin olevan kohtuuaikainen, mutta määrällisesti se saattaa jäädä tyngäksi. Lunta ja routaa on ollut vähän, joten sulavaa kosteuttakin on niukasti. Hyvä sato vaatisi tasaisesti lämpimiä kevätsateita.

sienet

Valppaana ja aikaisin kun on liikkeellä, niin saalista voipi saada. Etelästä alkaen Savon seudulle ensimmäisiä korvasieniä saa jo huhtikuun loppupuolella. Rokuan korkeudellakin korvasientä on mahdollista löytää toukokuun alkuviikoilla, joten oikein hyvällä tuurilla kevään korvasieniä on Rokua health & spa:n äitienpäiväbuffassa. Lapissa korvasientä saa kesäkuun ensimmäisestä viikosta, ja luulenpa että siellä sato on parempi kuin etelässä.

Korvasieniin keskittyy myös tämän kuun resepti, korvasienimuhennoksella täytetyt nokkoslätyt, joita voi tarjoilla vaikka vapun tai äitienpäivän kunniaksi siellä, missä satoa jo saa. Ja sitten tarkkana: korvasienten kanssa pitää muistaa se ryöppäys hengenvaarallisen myrkyn poistamiseksi ennen ruoaksi valmistusta! Tarkista tarkat ryöppäysohjeet Sienitietoutta-osion korvasieniohjeesta.

Sienimiehen unelmakesä: sateinen ja kylmä

Haperot, kanttarellit ja muut kesän ajan sienet menestyvät, jos kesä on Sienimiehen unelmakesä: kylmä ja sateinen. Sellaista ei vaan tietenkään kukaan lomalainen toivo. Ne sienet vaan ei ilman kosteutta nouse.
Loppukesä on siis täysin kiinni sateista ja sukkien asennosta saappaiden sisällä. Haaparouskuja ja karvarouskuja saadaan kohtuullisesti, pääsato on syyskuussa. Kangasrouskujen sato jää myöhäiseksi ja aika pieneksi. Ne eivät oikein kerkiä päästä vauhtiin.

Tateista on semmoinen tuntuma, että niistä tulee kohtuuhyvä ja hyvälaatuinen sato. Nyt on ollut peräkkäin muutama huono tattivuosi, joten tämä ennustus ei voi mennä paljon pieleen, mutta mitäänhän en lupaa. Kangastattiakin saadaan ehkä pitkästä aikaa, sitä ei ole saatu moneen vuoteen.

Lampaankäävät ja vaaleat orakkaat nousevat myös runsaslukuisina, hyvänlaatuisina ja madottomina kurujen jyrkkiin, hämäriin etelärinteisiin (kuulostipa herkältä, se tämä kevät vetää Sienimiehenkin runolliseksi). Suppilovahveroiden osalta sanoisin, että vuosi on viime vuoden kaltainen: valitettavasti huonohko.

Selitellään sitten syksyllä

Lotossa Sienimiehellä on aina ollut huono tuuri, mutta jospa tässä kohtaa sattuisi edes lisänumerot kohilleen! Onhan tämä ”ennustaminen” niin perskuleen helppoa. Selitellään sitten syksyllä jos jossain kohtaa meni pieleen. Mutta jos ennustus jonkun sienen huonosta sadosta menee pieleen, niin sehän on vaan hyvä asia…

Sienimies suosittelee:
Korvasienimuhennoksella täytetyt nokkoslätyt
Rokua health & spa buffetruokailut

Avainsanat: , , , , , , , , , ,
Kategoria: Blogi
10 Huh

Kilpavarustelua tulevaan sienikauteen

Kevät näyttää koittavan ennemmin kuin Sienimieskään arvasi, mutta vielä on aikaa valmistautua tulevaan sienikauteen. Tässä ”plokissa” kertoilen vähän sienestäjän varusteista, ja lopuksi hyödynnetään ne loputkin sieninyssykät elikkäs ”nöttöset” pakastimen pohjalta.

Tärkeintä varustelussa on satsata mukaviin kenkiin. Kumikengät tai muut vedenpitävät kengät on oikein hyvät. Sienimies itse luottaa kumppareihin. Sitä kun lähtee kevätkeleillä ensimmäistä kertaa korvasieniä etsimään, niin on se harmi jos uusilla goretexeillä uppoaa johonkin vellimonttuun.

sienikeitto

Tarpeeksi lämmintä päälle myös, mutta ei nyt ihan turkishaalaria kannata pistää. Kerrospukeutumisesta paljon puhutaan, eli sellaista suosien. Liikkuessa tulee lämmin, mutta sitten kun pysähtyy voipi vilu yllättää. Ja lakki päähän arvaamattomilla kevätkeleillä!

Maalikaupan kautta

Tärkeimmät välineet ovat hyvä sieniveitsi ja sienikori. Koriksi ei ole olemassa standardimallia, mutta kannattaa valkata sellanen laakea ja leveä, ettei siihen pakkaa liikaa sieniä päällekkäin – menee muuten pohjimmaiset linttaan. Laakeaan koriin voi myös näppärästi tehdä väliseiniä sammalella, oksilla tai sanomalehdillä. Sitten voipi samaan koriin kerätä kesemmällä monia lajeja ilman että ne sekoittuu.

Sienet on hyvä harjata heti kerätessä puhtaaksi roskista. Siihenpä on paras melkein hakea maalikaupasta pensseli, jonka ripustaa narulla kiinni taskuun, niin eipä häviä mettään. Jos oikein haluaa hifistellä, niin ostaa setin pensseleitä ja tuunaa niistä sopivia eri sienille, leveämpää leveälakkisille ja pienempää, pyöreämpää korvasienen koloille. Oikein kätevä askartelee kaksipäisen harjan!

Täydellistä sieniveistä Sienimies ei ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt. Yleensä ne on joko liian paksuja, lyhyitä tai tylsiä. Parhaaksi on osoittautunut keittiökaupan laadukas juuresveitsi, joka on terävä ja terä on tarpeeksi pitkä, jotta sillä saa helposti poikki leveänkin sienen jalan.

Ja sitten kirjastoon tai kirjakauppaan, jotka on sienikirjoja pullollaan! Nyt on hyvä aika opiskella tunnistamaan eri lajeja ja niiden näköislajeja, jotta erottaa metsässä ”juuri ne oikeat”. Nykyäänhän oppaita on saatavana myös mobiiliversioina.

Nöttösistä eroon ja uusi kausi voi alkaa

Reseptipuolella Sienimies suosittelee kurkkaamaan pakastimeen, jonne on saattanut jäädä edelliskesän sienireissulta epämääräisiä ”nöttösiä”.  Nöttösillä voi kruunata sosekeiton, jonka voi valmistaa haluamistaan vihanneksista ja juureksista tai keväämmällä vaikka nokkosista. Jos ei muista mitä nöttöset sisältää, niin eipä haittaa: keiton kruunuksi käyvät yhtä hyvin rouskut, haperot, tatit kuin suppilovahverotkin.

Sienimies suosittelee:
Sienimiehen nöttöskeitto
Rokua à la carte, savuporo-herkkutattikeitto

Avainsanat: , , , , ,
Kategoria: Blogi
14 Maa