Kosteikkovahvero

Tuntomerkit
Kosteikkovahvero muistuttaa paljon suppilovahveroa, mutta sen erottaa jalan oranssimmasta väristä ja poimureunaisesta lakista, joka on suppilomainen tai torvimainen. Lakin väri vaihtelee kellanruskeasta oranssinruskeaan ja sen alapinta on sileä tai hieman ryppyinen, vaaleanharmaa tai oranssinkeltainen. Kosteikkovahveron jalka on ohut, pitkä, ontto ja erottuvan oranssinkeltainen. Haju on voimakas mutta miellyttävä ja maku on mieto, hieman makeahko.

kosteikkovahvero

Kasvupaikat
Kosteikkovahveroa kasvaa nimensä mukaisesti kosteikoissa: lettosoilla ja rämeiden reunamilla, sammaleisten havumetsien kosteikoissa, lehtokorvissa, korpimaisissa kuusimetsissä ja jokien varsilla. Satoaika on heinäkuusta syyskuuhun, lämpiminä syksyinä jopa lokakuuhun asti. Sientä löytää enemmän Etelä-Suomesta, Pohjois-Suomea kohti mentäessä se harvinaistuu.

Käyttö
Kosteikkovahvero sopii suppilovahveron tavoin käytettäväksi monipuolisesti erilaisissa ruoissa yksinään tai muiden sienten seassa: kastikkeissa, keitoissa, piiraissa, pizzoissa, murekkeissa, kiusauksissa ja sellaisenaan lisukkeena. Kauniin värinsä ansiosta se sopii hyvin ruokien koristeeksi. Säilöntämielessä kosteikkovahverot soveltuvat pakastettaviksi ja kuivattaviksi. Ennen pakastamista kosteikkovahveroista haihdutetaan enin vesi pois paistinpannulla.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
10 Lok

Voitatti

Tuntomerkit
Voitatin tunnistaa ja erottaa parhaiten muista tattilajeista vaaleankeltaisesta tai voinkeltaisesta, pehmeästä malto-osasta ja keltaisesta, tiheästä pillistöstä. Voitatilla on kastanjan- tai suklaanruskea tai hunajankeltainen lakki, joka on kuivalla säällä kiiltävä ja kosteammalla säällä limainen. Jalassa on suurehko rengas, joka peittää ensin pillistön. Sienen kasvaessa rengas liimautuu jalanmyötäiseksi. Renkaasta ylöspäin jalka on kellertävä ja siitä alaspäin harmaanvalkoinen. Voitatin maku on mieto ja tuoksu raikas.

voitatti

Kasvupaikat
Voitatti kasvaa yleisenä kangasmetsissä männyn seuralaisena. Sitä löytyy usein myös pihoista ja puistoista polkujen heinittyneiltä reunoilta. Paras satoaika on heinäkuusta syyskuuhun, jopa lokakuuhun asti.

Käyttö
Voitatti kannattaa kerätä mahdollisimman nuorena, jotta toukat eivät ehdi löytää sitä, ja ennen kuin sieni alkaa pehmetä. Sienen ruskea pintakelmu kannattaa kuoria pois poimiessa. Voitatti on erittäin herkullinen ruokasieni, joka sopii sellaisenaan pannulla paistettavaksi yksinään tai muiden tattien seassa. Sieni on erinomainen lisä myös keitoissa ja muhennoksissa. Voitattia voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla tai marinoimalla sienet mausteliemessä.

Avainsanat: ,
Kategoria: Sienitietoutta
03 Syy

Kuusilahokka

Tuntomerkit
Kuusilahokka kasvaa suurina tuppaina kuusen kannoilla. Kuusilahokan lakki on sileä, kellanruskea, keskiosasta tummempi ja halkaisijaltaan alle 6 cm leveä. Jalka on ohut, ontto, jopa 10 cm pitkä ja usein käyrä.

Kuusilahokka muistuttaa myrkyllisiä sukulaislajejaan punalahokkaa ja kitkerälahokkaa, ja sen voi sekoittaa myös hyvin myrkylliseen myrkkynääpikkään (kts. lisää myrkkynääpikästä Koivunkantosienen tuntomerkeistä).

Hyvä tuntomerkki lahokkalajien erottamiseksi on maku: kuusilahokka maistuu miedolta, vain hieman karvaalta, ja sen maku muistuttaa tuoretta hernettä. Punalahokka on väriltään selkeästi punertavampi ja se maistuu karvaalta maistettaessa. Kitkerälahokka maistuu hyvin karvaalta.

kuusilahokka

Kasvupaikat
Kuusilahokka viihtyy nimensä mukaisesti kuusen kannoilla tai kaatuneiden kuusten rungoilla. Laji on yleinen koko maassa, ja sitä löytyy samoihin aikoihin kuin suppilovahveroita, myöhäisestä syksystä ensimmäisiin pakkasiin asti. Joskus kuusenlahokkaa saattaa löytyä myös keväällä toukokuussa.

Käyttö
Kuusilahokka on hyvä ruokasieni, joka soveltuu mainiosti keittoihin. Sienestä käytetään vain lakit, koska sienen jalka on sitkeä Muutoin sientä ei tarvitse esikäsitellä. Kuusilahokkaa voi säilöä pakastamalla.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
08 Elo

Mesisienet

Tuntomerkit
Yleisimpiä mesisieniä ovat pohjanmesisieni ja nuijamesisieni. Pohjanmesisienen lakki on ruskehtavan keltainen ja ruskeasuomuinen. Sienen lakki on aluksi kupera, vanhemmiten laakeneva. Jalka on pitkä, hoikka, sitkeä ja lakin värinen, ja siinä on vaalea, pumpulimainen, ruskeasuomuinen rengas. Sienen heltat ovat kellertävät. Nuijamesisienen lakki on ruskeampi ja suomut pienemmät kuin pohjanmesisienellä. Mesisienten malto on ohutta ja kellertävää. Vanhemmiten mesisienten tuoksu on metallinen.

mesisieni

Kasvupaikat
Pohjanmesisieniä kasvaa tiheinä kimppuina koivun, kuusen ja muidenkin puiden kannoilla, sekä lahoavilla ja myös elävillä rungoilla, jonka vuoksi sieni aiheuttaa metsätuhoja. Nuijamesisieniä kasvaa usein nurmikolla, alustanaan maahan hautautunut puunjuuri tai oksa. Mesisienet ovat yleisiä koko maassa heinäkuusta lokakuuhun. Paras satoaika on elokuussa ja syyskuussa.

Käyttö
Mesisienestä käytetään vain lakit, koska sienen jalka on sitkeä. Ainakin suurempia lakkeja on hyvä keittää ennen käyttöä viisi minuuttia, jotta sienestä poistuu lievä metallimainen, vaikkakin vaaraton maku. Mesisieniä voidaan säilöä pakastamalla ne keittämisen jälkeen.

Avainsanat: , , ,
Kategoria: Sienitietoutta
08 Elo

Koivunkantosieni

Tuntomerkit
Koivunkantosieni kasvaa kimppuina yleensä koivujen ja muiden lehtipuiden lahoissa kannoissa. Sienen lakki on 3–10 cm leveä, kuivana keltainen ja kosteana kellanruskea. Sienen vaaleanruskea jalka on ohut, tasapaksu, sitkeä ja usein käyrä. Jalassa on kalvomaisen vaalea rengas, jonka alapuolelta jalka on tiheän ruskeasuomuinen. Vanhemmiten rengas tummenee ja häviää.

Varoitus! Koivunkantosienen voi hyvin helposti sekoittaa erittäin myrkylliseen myrkkynääpikkään. Varmista sienen laji aina näyttämällä sitä jalkoineen asiantuntijalle ennen käyttöä.

koivunkantosieni

Kasvupaikat
Koivunkantosieni kasvaa nimensä mukaisesti yleisemmin koivun ja muiden lehtipuiden kannoissa, mutta myös havupuiden kannoissa. Koivunkantosientä voi löytää koko maasta kesäkuusta lokakuuhun.

Käyttö
Koivunkantosieni on erinomainen ruokasieni, joka sopii erityisen hyvin keittoihin ja vokkiruokiin. Koivunkantosienestä käytetään vain lakit, koska sen jalka on sitkeä. Koivunkantosienen paras säilömistapa on pakastaa se nopean paistamisen jälkeen.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
08 Elo

Vaaleaorakas

Tuntomerkit
Vaaleaorakkaan – kuten muutkin orakkaat – tunnistaa helposti lakin alapinnasta: helttojen tai pillistöjen sijaan orakkaalla on lakin alapinnalla pehmeät ”piikit”. Vaaleaorakkaan lakki on väriltään kermanvalkoinen ja matta, ja se on leveydeltään 5–15 cm. Tanakka jalka on samanvärinen kuin lakki. Sienen malto on paksua ja haurasta. Vaaleaorakkaan maku on maistettaessa mieto tai hieman kirpeä.

vaaleaorakas2

Kasvupaikat
Vaaleaorakkaat viihtyvät tuoreissa kangasmetsissä samanlaisissa kasvupaikoissa kuin kanttarellit: lehdoissa sekä synkissä kuusimetsissä muutaman sienen ryhmissä, joskus toisiinsa kiinni kasvaneena. Vaaleaorakasta löytyy elokuusta lokakuuhun. Eniten orakkaita esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa.

Käyttö
Vaaleaorakas on lähes kantarellin veroinen ruokasieni. Vaaleaorakkaan voi valmistaa ruoaksi sellaisenaan, esimerkiksi muhennokseksi. Kypsennettäessä sienen hieman kirpeä maku häviää. Sieniä voi myös pakastaa ja kuivata viipaleina.

Avainsanat: , ,
Kategoria: Sienitietoutta
04 Hei

Kangashapero

Tuntomerkit
Kangashapero on yleisimpiä syömäkelpoisista haperoista. Sen lakki on tiilenpunainen, oranssi tai kellanpunainen, vanhemmiten haalistuneempi. Pintakelmu irtoaa helposti reunoista vetämällä. Nuoren kangashaperon lakki on pallomainen ja se muuttuu myöhemmin laakeammaksi ja kuperaksi. Sienen heltat ovat vaaleankeltaiset. Jalka on tukeva ja valkoinen.

Yleisesti haperot tunnistaa siitä, että jalkaa taitettaessa ne ”hapertuvat” eli murtuvat pesusienimäisiksi paloiksi. Kangashaperon valkoinen malto on haurasta ja se harmaantuu vaurioituneista kohdista. Maku on maistettaessa mieto.

kangashapero2

Kasvupaikat
Kangashaperoita kasvaa yleisesti koko maassa, useimmiten karuissa havu- ja sekametsissä, erityisesti mäntyjen seurassa. Sieniä löytyy heinäkuusta syyskuuhun.

Käyttö
Kangashapero pääsee hyvin oikeuksiinsa pannulla muhennokseksi paistettuna, yksinään tai muiden sienten kera. Ruuaksi valmistaessa ja kuivattaessa sienen väri muuttuu harmaaksi, mutta se ei vaikuta makuun eikä tarkoita sitä, että sieni olisi pilalla. Kangashaperoita voidaan myös säilöä omassa liemessä hauduttamisen jälkeen kuivaamalla, pakastamalla, öljyssä tai etikassa.

Avainsanat: , ,
Kategoria: Sienitietoutta
06 Kes

Viinihapero

Tuntomerkit
Viinihaperon lakki on viinin- tai orvokinpunainen, reunoiltaan vaaleampi. Vanhemmiten lakin väri haalistuu. Sienen heltat ovat vaaleankellertävät. Viinihaperon valkoinen jalka harmaantuu kun sieni kasvaa vanhemmaksi.

Yleisesti haperot tunnistaa siitä, että jalkaa taitettaessa ne ”hapertuvat” eli murtuvat pesusienimäisiksi paloiksi. Sienen malto on valkoista, kiinteää, haurasta ja harmaantuvaa. Maistettaessa viinihaperon maku on mieto.

Lähde: Wikimedia commons

Lähde: Wikimedia commons

Kasvupaikat
Viinihaperoita esiintyy koko maassa runsassatoisena kallioisissa havu- ja sekametsissä. Sieniä löytyy huonoinakin sienivuosina ja parasta satokautta on elo-syyskuu.

Käyttö
Viinihapero sopii valmistettavaksi monin tavoin. Mietona sienenä se soveltuu sellaisenaan paistettavaksi, muhennoksiin, keittoihin, salaatteihin, patoihin ja laatikoihin muiden sienien jatkeeksi. Sieniä voidaan myös säilöä omassa liemessä hauduttamisen jälkeen kuivaamalla, pakastamalla, öljyssä tai etikassa.

Avainsanat: , ,
Kategoria: Sienitietoutta
06 Kes

Isohapero

Tuntomerkit
Isohaperon lakki on nuorena kupera. Myöhemmin sienen ollessa kookkaampi lakki on leveä ja tumman omenanpunainen, haalistuen keskeltä kellertäväksi. Lakin pintakelmu irtoaa helposti reunasta vedettäessä. Isohaperon heltat ovat nuorena valkoiset ja vanhemmiten kellertävät. Sienen jalka on pitkä ja tukeva, väriltään valkoinen tai hieman punertava.

Yleisesti haperot tunnistaa siitä, että jalkaa taitettaessa ne ”hapertuvat” eli murtuvat pesusienimäisiksi paloiksi. Sienen malto on haurasta ja se ei harmaannu murrettaessa vaan pysyy valkoisena. Maistettaessa sienen maku on mieto.

isohapero

Kasvupaikat
Isohaperoita kasvaa yleisenä koko maassa. Paras sato saadaan mäntyvaltaisista sekametsistä, heinäkuusta alkaen.

Käyttö
Miedon makunsa ansiosta isohapero sopii sellaisenaan paistettavaksi. Isohaperoa voidaan käyttää monenlaisissa ruoissa: keitoissa, padoissa, muhennoksissa, salaateissa jne. Sieniä voidaan myös säilöä omassa liemessä hauduttamisen jälkeen kuivaamalla, pakastamalla, öljyssä tai etikassa.

Avainsanat: , ,
Kategoria: Sienitietoutta
06 Kes

Suppilovahvero

Tuntomerkit
Suppilovahvero muistuttaa hieman kanttarellia eli keltavahveroa, mutta on hieman pienempi ja hennompi, muodoltaan kanttarellin tavoin suppilomainen tai torvimainen sieni. Suppilovahveron lakki on ruskea ja jalka keltainen. Jalka on melko ohut ja ontto. Lakin alapinta on helttamainen, poimuinen ja väriltään kellertävänharmaa.

Lähde: Wikimedia

Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Suppilovahveroita kasvaa yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Ne kasvavat suurina ryhminä sammaleisissa kuusimetsissä mutta myös sekametsissä. Sieniä voi olla vaikea havaita, koska ne kasvavat monesti syvällä sammalen seassa. Myös värinsä puolesta ne ovat aluksi hankalasti havaittavia. Suppilovahveron satoaikaa on myöhäinen syksy. Sientä löytyy syyskuusta marraskuuhun, lumettomina talvina vielä joulukuussakin.

Käyttö
Suppilovahverot soveltuvat sekä pakastettaviksi että kuivattaviksi. Ennen pakastamista suppilovahveroista haihdutetaan enin vesi pois paistinpannulla. Suppilovahveroita voi käyttää monipuolisesti erilaisiin ruokiin: kastikkeisiin, keittoihin, piiraisiin, pizzoihin, murekkeisiin, kiusauksiin ja sellaisenaan lisukkeeksi. Suppilovahveroissa on paljon D-vitamiinia, jonka saanti talvella on tärkeää.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
11 Lok