Lampaankääpä

Tuntomerkit
Lampaankääpä on nuorena puhtaan kermanvalkoinen. Vanhemmiten lakki muuttuu ruskehtavaksi tai punertavaksi, jalan ja alapinnan säilyessä kermanvalkoisena. Lakin alapinnassa on ohut ja tiivis pillikerros. Ryhmissä kasvava sieni on epäsäännöllisen muotoinen ja kasvaa halkaisijaltaan jopa parikymmensenttiseksi. Sienen jalka on muhkurainen, lyhyt ja tanakka, ja malto on kiinteää ja valkoista.

Lampaankääpä muuttuu vioittuessaan ja ruoaksi valmistettaessa keltaiseksi. Sieni muistuttaa typäskääpää, mutta typäskääpä on yleisilmeeltään ruskeampi. Typäskäävän väri ei myöskään muutu sitä vioitettaessa tai ruoaksi valmistettaessa. Molemmat sienet ovat myrkyttömiä ja kelpaavat ruoaksi, mutta typäskäävän maku on kitkerämpi.

Lähde: Wikimedia

Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Lampaankääpä kasvaa ryhminä havumetsissä, useimmiten sammaleisissa, varjoisissa, vanhoissa kuusikoissa. Sieni on yleinen Etelä-Suomessa, mutta sitä voi löytää myös pohjoisempaa. Satoaika on elokuusta lokakuun puoliväliin.

Käyttö
Kiinteytensä ansiosta lampaankääpä soveltuu sellaisenaan paistettuna erinomaiseksi pihviksi. Pilkottuna sienestä voi tehdä muhennosta tattien tapaan. Lampaankääpää voi säilöä pakastamalla sen jälkeen, kun sienet on pilkottu, kiehautettu pannulla omassa liemessään ja jäähdytetty. Sieniä voi myös kuivata ja säilöä mausteliemessä.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
18 Syy

Punikkitatti

Tuntomerkit
Punikkitatin tuntomerkkejä ovat punaruskea lakki ja jalan musta tai ruskea nukkapinta. Pillistö on vaalea ja jalka tukeva. Punikkitatin malto tummuu leikkauspinnaltaan ja kypsennettäessä, mutta se on normaalia ja vaaratonta. Punikkitattilajeja ovat koivunpunikkitatti, haavanpunikkitatti ja männynpunikkitatti. Näitä ei tarvitse kerättäessä erotella toisistaan. Jos tattilajit haluaa oppia erottelemaan, kannattaa ottaa sienikirja metsään mukaan. Punikkitatti voi myös sekoittua lehmäntattiin, mutta nekin kelpaavat syötäväksi.

punikkitatti_2
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Punikkitatteja kasvaa kaikenlaisissa metsissä. Useimmiten sieni viihtyy nimensä mukaisen seuralaisen lähellä: männynpunikkitatti mäntymetsissä jne. Punikkitatteja löytyy koko maasta. Paras satoaika on heinäkuusta syyskuuhun.

Käyttö
Punikkitateista, kuten muistakin tateista, veistetään kerättäessä multainen osa jalasta pois ja tarvittaessa pillistö poistetaan. Ennen säilöntää tai ruoaksi laittoa punikkitatit paistetaan pannulla omassa liemessään kypsiksi: liian vähän kypsennettyinä ne voivat aiheuttaa vatsaoireita, tosin vaarattomia sellaisia. Punikkitatti tummuu kypsennettäessä, mutta se on normaalia. Sienet voi myös säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ne viipaleina. Paistamatta säilötyt sienet on kypsennettävä hyvin ennen ruoaksi laittoa. Punikkitatit sopivat perinteisten muhennosten ja kastikkeiden lisäksi vaikka lihamurekkeeseen ja sämpylätaikinan mausteeksi.

Avainsanat: , , , ,
Kategoria: Sienitietoutta
22 Elo

Kangastatti

Tuntomerkit
Kangastatin pinta on kuiva ja himmeä, väriltään kellanruskeasta kellanpunaiseen tai oliiviin vivahtava. Lakin pinta on ”pisamainen” pinnan nukkien ja suomujen takia. Pillistön väri vaihtelee oliivinvihreästä tumman harmaankellertävään. Pillistö sinertyy kun sitä kosketellaan. Malto on keltaista ja pehmeää, ja myös se sinertyy leikattaessa. Sinertyminen on normaalia ja vaaratonta. Kangastatin jalka on melko lyhyt, tasapaksu ja kellanruskea.

kangastatti
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Kangastatti viihtyy männyn seurassa. Kangastatteja kasvaa lähes koko maassa kuivissa kangasmetsissä sekä kallioiden sammal- ja jäkäläalustoilla heinäkuusta lokakuun alkuun.

Käyttö
Kangastateista, kuten muistakin tateista, veistetään kerättäessä multainen osa jalasta pois. Tarvittaessa myös pillistö poistetaan. Sen jälkeen loput lakista ja puhdas jalka lohkotaan tai viipaloidaan. Tatit valmistetaan ruoaksi paistamalla ne sellaisenaan. Useimmiten kangastateista valmistetaan keittoa, muhennosta tai kastiketta. Kangastatin maku on mausteinen, joten sitä kannattaa käyttää vaikka muiden tattien seassa tai voimakkaanmakuisen ruoan, kuten riistaruoan seurana. Kangastatit sopivat erityisen hyvin myös marinoitavaksi. Kangastatteja voi säilöä myös kuivaamalla tai pakastamalla ne viipaleina.

Avainsanat: ,
Kategoria: Sienitietoutta
22 Elo

Männynherkkutatti

Tuntomerkit
Männynherkkutatin lakin väri vaihtelee punaruskeasta kuparinpunaiseen. Lakin alapuolella on tiheä pillistö, joka on nuorella sienellä vaalean harmaa ja myöhemmin kellanvihreä. Sienen malto lakin pinnan ja pillistön välissä on kiinteä ja valkoinen. Jalka on tukeva, vaalea tai vaalean punaruskea, suora tai pyöreähkö. Jalassa voi olla vaaleaa verkkokuviointia, joka erottuu parhaiten jalan yläosassa lakin alapuolella. Muita herkkutattilajeja ovat herkkutatti (kuusenherkkutatti) ja tammenherkkutatti, joiden eroja voi halutessaan opiskella sienioppaista.

Männynherkkutatti
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Männynherkkutatti viihtyy nimensä mukaan havumetsissä mäntyjen seurassa.

Käyttö
Tatit ovat suosituimpia ruokasieniä koko Euroopassa. Männynherkkutateista, kuten muistakin tateista, veistetään kerättäessä multainen osa jalasta pois. Tarvittaessa myös pillistö poistetaan. Sen jälkeen loput lakista ja puhdas jalka lohkotaan tai viipaloidaan. Tatit valmistetaan ruoaksi paistamalla. Useimmiten niistä valmistetaan keittoa, muhennosta tai kastiketta. Tatteja voi myös säilöä kuivaamalla tai pakastamalla ne viipaleina.

Avainsanat: , , ,
Kategoria: Sienitietoutta
22 Elo

Haaparousku

Tuntomerkit
Haaparouskuilla on harmaanruskea, limainen pinta ja sieni on melko kookas. Sienen jalka on lakkia vaaleampi ja ontto. Heltat ovat valkeat ja maitiaisneste valkoista. Ryöpättäessä maitiaisneste voi muuttua harmaanvihertäväksi, mikä on vaaratonta. Sienen maku on rouskujen tavoin raakana kirpeä. Haaparouskun näköislajeja ovat harmaarousku, joka on haaparouskua pienempi, ja jonka maitiaisneste on harmaaksi värjäytyvää, sekä korpirousku, jonka maitiaisneste on violetiksi värjäytyvää. Näköislajitkin soveltuvat kuitenkin ruokasieniksi. Haaparouskun erottaa näköislajeista suurehko koko, limaisuus, jalan onttous ja valkoisena pysyvä maitiaisneste.

haaparousku
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Haaparouskua löytää tuoreista, korpimaisista ja lehtomaisista metsissä kuusien ja koivujen lähettyviltä. Sieni on yleinen koko Suomessa Lappia myöten. Parasta satoaikaa on elo- ja syyskuu.

Käyttö
Sienen kirpeyden poistamiseksi haaparousku vaatii n. 5 minuutin ryöppäämisen eli keittämisen väljässä vedessä. Keittämisen jälkeen sienet huuhdellaan, ja sekä keitin- että huuhteluvesi heitetään pois. Haaparouskuja käytetään useimmiten sienisalaateissa, kastikkeissa ym. sieniruoissa yksin tai sekasieninä muiden rouskujen kanssa. Sienet voi myös suolata tai pakastaa.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
09 Elo

Karvarousku

Tuntomerkit
Karvarouskun tunnistaa vaalean punertavasta, vyöhykekuviollisesta ja karvareunaisesta lakista. Nuorella sienellä lakin reuna kiertyy sisäänpäin. Karvarouskun jalka on lakin tavoin vaalean punertava, melko lyhyt ja ontto. Maitiaisneste on valkoista ja sienen maku rouskujen tavoin kirpeä.

karvarousku
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Karvarouskua tapaa yleisesti koko maassa. Tuoreet sekametsät ja erityisesti koivumetsät ovat karvarouskujen tyypillistä kasvumaastoa. Sienen parasta satoaikaa on elokuu, tosin hyväsateisina kesinä karvarouskuja voi löytää jo heinäkuussa. Karvarouskuja voi kerätä syyspakkasiin asti.

Käyttö
Sienen kirpeyden poistamiseksi karvarousku vaatii rouskujen tavoin n. 8 minuutin ryöppäämisen eli keittämisen väljässä vedessä. Keittämisen jälkeen sienet huuhdellaan, ja sekä keitin- että huuhteluvesi heitetään pois. Karvarouskuja käytetään useimmiten sienisalaateissa, kastikkeissa ym. metsäsieniruoissa sekasieninä muiden rouskujen kanssa. Sienet voi myös suolata tai pakastaa.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
09 Elo

Kangasrousku

Tuntomerkit
Kangasrouskun lakki on tasaisen punaruskea ja silkkimäisen himmeä. Sienen lakin keskellä on usein selvä ”nipukka”. Heltat ovat vaaleat, hieman punasävyiset. Sienen vaalea tai lakin värinen jalka on hoikka, sileä ja ontto. Heltoista tihkuva maitiaisneste on valkoista ja värjäytymätöntä. Kangasrouskun maku on raakana kirpeä, mutta sieni on myrkytön. Kangasrouskua ei tule sekoittaa lakritsirouskuun, joka on lievästi myrkyllinen. Lakritsirouskun maitiaisneste on kirkasta, mikä on paras tuntomerkki erottaa nämä sienet toisistaan.

kangasrousku
Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Kangasrousku on yleinen sieni koko maassa ja sen sato on runsas. Kangasrousku viihtyy erityisesti karuilla kankailla ja mäntymetsissä, joissa sieniä kasvaa sekä yksittäin että ryhminä. Kangasrouskua voi löytää heinäkuusta lokakuuhun.

Käyttö
Ennen käyttöä kangasrouskut ryöpätään eli keitetään noin 8 minuuttia väljässä vedessä kitkeryyden poistamiseksi. Keittämisen jälkeen sienet huuhdellaan ja sekä keitin- että huuhteluvesi kaadetaan pois. Kangasrouskuja käytetään useimmiten sienisalaateissa, kastikkeissa ym. metsäsieniruoissa sekasieninä muiden rouskujen kanssa. Sienet voi myös suolata tai pakastaa. Pienet kangasrouskut sopivat hyvin etikkasieniksi.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
09 Elo

Keltavahvero eli kanttarelli

Tuntomerkit
Kantarelli eli keltavahvero on helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristään ja suppilomaisesta muodostaan. Kantarellin lakki on nuorena kupera ja muuttuu kasvaessaan suppilomaiseksi. Lakin reunat voivat olla epäsäännölliset ja ”mutkaiset”. Lakin alapinnalla on paksuja, haaraisia poimuja, jotka jatkuvat jalan yläosaan asti. Kantarellin paksu malto on valkoista tai kellertävää.

Lähde:Wikimedia

Lähde:Wikimedia

Kasvupaikat
Kantarellit kasvavat joukoittain lehtipuuvaltaisissa metsissä ja lehdoissa, usein koivujen läheisyydessä, mutta myös mäntykankailla. Metsissä ne viihtyvät valoisilla paikoilla, metsäteiden ja polkujen varrella. Sienen satokausi on pitkä alkaen heinäkuun alkupuolesta loppusyksyyn kasvupaikasta riippuen – havumetsissä satokausi on pisin. Kantarelli viihtyy samoilla paikoilla vuodesta toiseen.

Käyttö
Kantarelli on erinomainen ruokasieni, joka on parhaimmillaan kun se valmistetaan tuoreeltaan. Parhaiten hieno maku tulee esille keitoissa, kastikkeissa ja muhennoksissa. Sieniä voi myös säilöä kuivaamalla tai pakastamalla ne pieneksi paloiteltuna. Ennen mahdollista pakastamista sienistä kannattaa haihduttaa vesi pois paistinpannulla.

Avainsanat: ,
Kategoria: Sienitietoutta
22 Hei

Huhtasieni

Tuntomerkit
Huhtasienellä on ruskea lakki, jonka pinta on lokeropoimuinen. Kartiohuhtasieni on muodoltaan kartiomainen ja pallohuhtasieni pallomainen. Sienen jalka on vaalea ja sileä, ja sienen malto on ohutta ja haurasta. Huhtasienen maku on mieto.

Lähde: Wikimedia

Lähde: Wikimedia

Kasvupaikat
Huhtasienen kasvuaikaa on touko-kesäkuu. Huhtasientä voi löytää lehtimetsistä, metsän reunoilta, puutarhoista ja kotipihoilta esimerkiksi haravoitujen lehtien seasta sekä paloalueilta, johon sienen suomenkielinen nimi viittaa (huhta = havupuukaski). Huhtasieni ei ole yleinen sieni, mutta sitä kasvaa kuitenkin koko maassa.

Käyttö
Huhtasieni muistuttaa ulkonäöltään vähän korvasientä, mutta se ei sisällä myrkkyä. Huhtasienen voi siis valmistaa ruuaksi ilman ryöppäämistä. Sieni on hyvä kypsentää ensin paistamalla. Sieni sopii hyvin myös kuivaamalla säilöttäväksi.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
17 Kes

Korvasieni

Tuntomerkit
Korvasienen lakki on epäsäännöllisen poimuinen, muodoltaan aivoja muistuttava ja 3–12 sentin levyinen. Lakin väri vaihtelee punaruskeasta mustanruskeaan. Sienen jalka on ontto, melko lyhyt ja vaalea, ruskeaan tai violettiin vivahtava.

Lähde:Wikimedia

Lähde:Wikimedia

Lähde: Flickr

Lähde: Flickr

Kasvupaikat
Korvasienen tyypillistä kasvualuetta ovat hiekkapohjaiset, kuivat mäntykankaat. Korvasieni viihtyy paikassa, joissa maan pinta on rikkoutunut, kuten hakkuuaukeilla ja metsäteillä. Korvasieniä voi löytää maan etelä- ja keskiosista huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkuun ja pohjoisemmasta juhannukseen saakka.

Käyttö
Korvasieni on käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen! Ennen ruoaksi käyttöä sienet on ryöpättävä eli keitettävä kahteen kertaan, jotta hengenvaarallinen gyromitriini-myrkky poistuu. Sieniä keitetään vähintään viisi minuuttia kerrallaan, keittovesi vaihdetaan välillä ja sienet huuhdellaan molempien keittämisten jälkeen. Keitinvettä ei saa käyttää ruuanvalmistuksessa.

Korvasieniä voidaan säilöä myös kuivaamalla. Ennen ruoaksi käyttöä kuivattuja sieniä liotetaan ensin kaksi tuntia, jonka jälkeen ne keitetään kaksi kertaa kuten tuoreetkin sienet. On hyvä huolehtia sekä keittämis- että kuivaamistilan tuuletuksesta.

Korvasieni on parhaimmillaan muhennoksissa, kastikkeissa ja keitoissa.

Avainsanat:
Kategoria: Sienitietoutta
31 Tou