Tatti jaksaa yllättää

Plop, plop, plop. Kuuletko? Kohta niitä putkahtelee kuin plussapisteitä, tatteja nimittäin. Tattisatoa on saatu pari-kolme viikkoa niukasti eli kotipannuun. Villi veikkaukseni on (vaikka ei pitäisi veikata), että tässä 20. päivän tietämillä niitä alkaa tulla enemmän.

Sienimies on päätellyt tässä vuosien varrella, että tatti ehkä vaatii hieman kylmää ja pimeyttä, ennen kuin se oikein innostuu. Kun yöt tästä vielä pimenevät ja lämpötila vähän laskee, niin se voipi olla hyväksi. Tattisato antaa monesti odotuttaa itseään, mutta sitten kun se tulee – jos se tulee – niin sitten niitä on. Yllätyksiä voi siis tulla vielä syys-lokakuun vaihteessakin.

Tatteja etsiessä samat alueet voi kiertää päivästä toiseen.  Melkeinpä kun menet yhteen suuntaan ja palaat samoja jälkiä takaisin, niin löydät vielä toisen mokoman satsin kuin mennessä.

mannynherkkutatti_2
Lähde: Wikimedia

Tatit houkuttelevat matoja, mutta muutamaa pientä reikää ei kannata säikähtää. Toisaalta kannattaa olla itselleen ankara: kun satoa tulee, niin varmasti löytyy puhtaitakin. Mitä myöhempään syksyllä tatteja löytää, sitä terveempiä ja madottomampia ne ovat.

Parhaat tatit Sienimiehen mielestä ovat männynherkkutatti, kangastatti ja punikkitatti. Männynherkkutatti on ulkonäöltään oikea tatin perikuva: tummanruskea, pulleavartinen ja pullealakkinen komistus, nimensä mukaisesti herkkua. Punikkitatti värjäytyy paistettaessa mustaksi. Eipä se hyvä näky ole, mutta silti sienellä on herkullinen, sanoisinko jopa fantastinen maku. Kangastatti on ruskeankeltainen ja vaatimattomamman näköinen, ja sillä on oma, hieno, voimakas aromi, joka sopii erityisesti riistaruokien seuraksi. Kangastattia sanotaankin siksi myös maustesieneksi.

Mainitsemani tatit saattavat sekoittua muihin tattilajeihin, mutta se ei ole vaarallista. Jos ei ole tarvetta makustella lajien makuja erikseen, niin kaikki tatit voi laittaa iloisesti sekaisin ja hyvä tulee! Ainoastaan sappitatit jätä metsään, nimestäkin jo kuulee että eivät ne hyvältä maistu. Sappitatin lakki on pehmeämpi ja vihertävänruskea, ja sen malto punertuu leikkauspinnoista. Sienioppaan kanssa kannattaa taasen liikkua.

Tattien valmistus ei vaadi ylettömiä keittiömestarin taitoja. Sinne vaan viipaleena tai hakkeluksena pannulle, voita ja sipulia perään, ehkä kermaakin. Ja sitten nautitaan lisukkeena tai vaikka välipalana.

Annanpa tässä perinteisen muhennoksen ja keiton sijaan reseptiksi tattipannun, version etanapannusta. Se sopii myös kasvisruokailijoille ja etanoita vierastaville. Tatista saattaa tulla jopa parempi!

Sienimies suosittelee:
Tattipannu
Rokua  health & spa á la carte: Savuporo-herkkutattikeitto

Avainsanat: , , , , , , , ,
Kategoria: Blogi
22 Elo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>